POIKANI

Ihmiset syntyvät
erilaisiksi.
Heidät kasvatetaan
samanlaisiksi.

Sinun toiseutesi alkoi
kromosomipoikkeamasta.
Minulle olet ensisijaisesti poikani,
toissijaisesti kehitysvammainen.

Sinä ihmistyit ihmisyhteisössä
elämällä ihmisarvoisesti
muiden ihmisten keskuudessa.
Sinä olet nähnyt paljon maailmaa.

Sinulla on oma tahto ja omatunto.
Kykenet rakastamaan, vihaamaan,
viestimään ja ajattelemaan.
Kohtaan kaltaisiasi toimintakeskuksessa.

Sinä pärjäät kotona
saadessasi arjessasi riittävästi
tarvitsemaasi tukea ja ohjausta.
Sinun aikuisuutesi kulkee
omaa aikatauluaan.

Sinä et osaa lukea, kirjoittaa,
puhua, käyttää nettiä, elää yksin,
tehdä valituksia virkamiehille.
Sinusta ei valita pääministeriä.

Sinä marssit kanssani
mielenosoituksissa,
istut baareissa,
julkisissa liikennevälineissä,

jotta sinunlaistesi ihmisten olemassaoloa
ei unohdettaisi.

Matti Laitinen
16.10.2013

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runoja satamasta v. 1975, Matti Laitinen