VENEZUELAN KANSANÄÄNESTYS
Venezuelassa järjestettiin 2.12.2007 kaksiosainen kansanäänestys maan perustuslain uudistamiseksi. Presidentti Hugo Chávezin johtama bolivaarinen vallankumous kärsi koitoksessa täpärän tappion. Äänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa. Chávezin vaalitappio ei suinkaan estä bolivaarisen vallankumouksen etenemistä, vaikkakin se hidastaa sitä. Maan parlamentti, hallitus, korkein oikeus, liittovaltion virkakoneisto ja valtion öljy-yhtiö ovat edelleen Chávezin ja hänen liittolaistensa hallinnassa ainakin v. 2012 saakka. Lisäksi maan parlamentti myönsi v. 2007 alussa presidentille 18 kuukaudeksi oikeuden säätää lakeja asetusteitse.
MIKSI PERUSTUSLAKI TAHDOTTIIN UUDISTAA?
Venezuelan oli tarkoitus siirtyä perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Tämä yhteiskuntamalli perustuu osallistuvaan demokratiaan, sekatalouteen, maan sosiaalisiin tarpeisiin ja moninapaisen maailman edistämiseen.
Uuden perustuslakiehdotuksen keskeisimpiä kohtia olivat yhteiskunnallisen vallan ulottaminen yhteisöneuvostoille, työläisten oikeuksien laajentaminen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen omistuksen aseman määrittely ja vahvistaminen perustuslaissa sekä maan armeijan muuttaminen anti-imperialistiseksi, bolivaariseksi kansanarmeijaksi ja kansanmiliisin perustaminen. Maan keskuspankin hallinta oli tarkoitus siirtää valtiovarainministeriön sekä suunnittelu- ja kehitysministeriön alaisuuteen. Kaikille kansalaisille pyrittiin suomaan oikeus asumiseen niin, että ketään ei voi häätää kodistaan velan vuoksi (82 §). Itsenäisille ammatinharjoittajille ja kotiäideille oli tavoitteena perustaa oma sosiaaliturvarahasto (87 §). Työviikon pituus piti alentaa 44 tunnista 36 tuntiin (90 §). Kaikille taattu ilmainen koulutus piti ulottaa yliopisto-opintoihin asti (103 §). Maan yliopistot oli myös tarkoitus demokratisoida.
Perustuslakiuudistuksella pyrittiin bolivaarisen vallankumouksen poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseen sekä kansalaisten perusturvan parantamiseen. Sen ytimenä ei siis ollut presidentin valtaoikeuksien laajentaminen, vaan Venezuelan yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen. Uutena puolena tässä uudistuksessa olisi ollut valtion ohjaavan roolin lisääntyminen kapitalististen yritysten suhteen ja myös yhteisöllisessä tuotannossa.
Suurteollisuuden, pankkien, yhdyskuntatekniikan, liikenne- ja viestintävälineiden, viljelysmaan, kotimaisen ja ulkomaisen kaupan kansallistamisella on ratkaiseva merkitys sosialistisen rakennustyön edistymiselle myös Venezuelassa. Maan luonnonvarat on jo otettu yhteiskunnan hallintaan. Tapahtuneesta huolimatta kansallistamisprosessi etenee bolivaarisessa tasavallassa asteittain.
Pienyrittäjyydestä luovutaan tuskin koskaan. Siirtymäkaudella esiintyy rinnakkain useita eri talousmuotoja kuten pienyrittäjiä ja –viljelijöitä, pieniä ja keskisuuria kapitalistisia yrityksiä, valtiokapitalismia (valtion ja kapitalistien yhteisyrityksiä) sekä sosialistista talousmuotoa erilaisten osuuskuntien ja valtion yhtiöiden ja laitosten muodossa.
VUODEN 1999 BOLIVAARINEN PERUSTUSLAKI
Voimassa oleva v. 1999 bolivaarinen perustuslaki ei ole suinkaan mikään kehno perustuslaki. Se voi toimia tarvittaessa edelleenkin joustavana siirtymävaiheen perustuslakina matkalla sosialistiseen Venezuelaan. Sen vallitessa maassa on jo toteutettu maareformi ja perustettu maatalousosuuskuntia. Öljyteollisuus on otettu valtion tiukempaan hallintaan ja siitä saatuja tuloja on kohdennettu tuloksekkaasti väestön köyhimmän osan sosiaalietuuksien ja koulutuksen kohentamiseen. Koulutus ja terveydenhuolto on säädetty kaikille maksuttomaksi. Laki ei ole ollut myöskään esteenä rauhanomaista vallankumousta ja osallistuvaa demokratiaa puolustavien ja edistävien yhteisöneuvostojen perustamiselle. Se ei ole kieltänyt myöskään tehtaiden valtaamista ja teollisuuden asteittaista kansallistamista.
Saman perustuslain mukaan valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua. Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa (Artiklat 308–309).
Perustuslain Artikla 2. mukaan: ”Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.
PERUSTUSLAKILUONNOKSEN KANSALAISKÄSITTELY
Venezuelassa järjestettiin 16.8.–7.10.2007 yhteensä 9 020 perustuslaki-luonnosta esittelevää julkista tilaisuutta. Kansalaiskäsittelyssä lakiin tehtiin 624 muutosehdotusta. Perustuslakiluonnos oli myös kaikkien kansalaisten hankittavissa kohtuuhintaan kirjana. Lisäksi lakiluonnoksesta toimitettiin kansalaisille 10 000 000 kopiota.
Perustuslakia säätävä kansalliskokous käsitteli kokouksissaan kolmeen otteeseen lakiluonnosta. 350-pykäläisen perustuslain 69 artiklaan kirjattiin muutoksia. Lisäksi kokousedustajat matkustivat ympäri maata selvittämässä sen sisältöä eri yhteisöille, kansalaisjärjestöille, opposition edustajille ja tavallisille kansalaisille. Kansalliskokous vastaanotti 80 000 puhelinsoittoa asian tiimoilta.
Hallituksen arvion mukaan 77,8 % venezuelalaisista tutustui lakiluonnokseen. Kansalliskokous hyväksyi perustuslakiluonnoksen tehtyine muutoksineen ja lisäyksineen 2.11.2007.
ERIMIELISYYTTÄ POLIITTISTEN LIITTOLAISTEN PARISSA
Presidentti Hugo Chávezia tukeva liittoutuma Polo Patriotico sai murskavoiton v. 2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa, kun maan oikeisto-oppositio boikotoi vaaleja. Kansanrintamassa olivat edustettuina Chávezin tukipuolue, kansallinen vasemmistopuolue Viidennen Tasavallan Liike, MVR (118 paikkaa), sosiaalidemokraattinen Podemos, (19 paikkaa) vasemmistososialistinen Isänmaa kaikille, PPT (9 paikkaa), Venezuelan Kommunistinen puolue, PCV (7 paikkaa), vasemmistososialistinen Venezuelan kansanliitto, UPV (1 paikka), Venezuelan sosialistista puoluetta edustava Kansan vaaliliike, MEP (1 paikka) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia sekä vasemmistolaisia pikkupuolueita (yhteensä 11 paikkaa).
Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallituksessa istui keväällä 2007 yhteensä 23 ministeriä MVR:sta, kaksi ministeriä PPT:sta, yksi PCV:n ministeri ja varapresidentti Sosialistiliitosta. Parlamentin toiseksi suurin puolue PODEMOS jäi hallituskuvioiden ulkopuolelle, koska sosiaali-demokraatit eivät olleet valmiita yhteiskunnan radikaaleihin muutoksiin. Tämä oli selvä merkki kansanrintaman rakoilusta ja sisäisestä ristiriidasta yhteiskunnallisen päämäärän suhteen.
2.11.2007 perustamiskokouksensa pitäneeseen Venezuelan Yhtyneeseen Sosialistipuolueeseen (PSUV) liittyi bolivaarisesta kansanrintamasta yhteensä 12 puoluetta. Jäsenistöltään kuusimiljoonaisen PSUV:n on määrä johtaa sosialismin rakennustyötä. Siitä jättäytyivät syrjään PODEMOS, PCV ja PPT. Näistä puolueista vain PODEMOS vastusti perustuslain uudistamista. Sosiaalidemokraattien ratkaisulla oli epäilemättä merkitystä kansanäänestyksen lopputulokseen.
PSUV:n kansanedustajat sekä edustajat PCV:sta ja PPT:sta sekä 13 kansalaisliikkeen edustajat sopivat keskenään Caracasissa 9.11.2007 tukevansa Venezuelan uuden perustuslain hyväksymistä 2.12.2007 järjestettävässä kansanäänestyksessä. Muut läsnä olleet organisaatiot olivat: Kivi-liike, Mobare, Maan omatunto, Juan Bimba, Perustuslakiuudistuksen sosialistiset pataljoonat, Amaos, Isänmaallinen arvokkuus, Avain, Nuori, MLPB, ONI, MCPN ja Verkostot.
ERIMIELISYYTTÄ SOTILAIDEN PARISSA
Bolivaarisen Venezuelan entinen puolustusministeri ja MVR:n johdon jäsen, kenraali evp. Raul Isaias Baduel ilmoitti 3.11.2007 tiedotusvälineissä julkisesti vastustavansa peruslain muuttamista. Hän halusi olla uskollinen v. 1999 perustuslaille ja maan armeijalle. Hän ei hyväksynyt perustuslaissa esitettyä ehdotusta maan armeijan muuttamiseksi bolivaariseksi kansanarmeijaksi, kansalliskaartin bolivarisoimista ja armeijan reservin muuttamista bolivaariseksi kansanmiliisiksi. Tällä ratkaisulla oli epäilemättä vaikutuksensa sotilaiden äänestyskäyttäytymiseen.
Raul Baduel kuului siviilien ja edistyksellisten upseerien yhdessä 1980-luvulla perustaman Vallankumouksellinen bolivaarinen liike 200 -järjestön (MRB-200) perustajajäseniin. MRB:n arvioidaan imeneen 1980-luvulla ideologisia vaikutteita mm. Mao Zedongilta, José Carlos Mariatéguilta ja Antonio Gramscilta. Baduel nimitettiin v. 1999 42. laskuvarjoprikaatin komentajaksi. Hugo Chávez toimi samassa yksikössä aikoinaan everstiluutnanttina. Vuoden 2002 huhtikuun vallankaappausyrityksen aikana kenraali ansioitui kapinoimalla laskuvarjojoukkoineen voimakkaasti presidentti Chávezin syrjäyttämistä vastaan. Hänen urhoollisuutensa palkittiin v. 2006 puolustusministerin pestillä.
ULKOISET SYYT KIELTEISEEN VAALITULOKSEEN
Venezuelan tiedustelupalvelu sai äänestyksen alla käsiinsä CIA:n sisäisen muistion, jossa oli yksilöity USA:n suunnitelmat vaikuttaa kansanäänestyksen tulokseen mm. maksamalla gallupien tekijöille tulosten väärentämisestä ja rohkaisemalla kansainvälistä mediaa vääristelemään tietoja. Kansanäänestystä edeltäneinä viikkoina USA tuki oppositiota miljoonilla dollareilla. Varat CIA kanavoi maahan USAID-viraston kautta.
USA ja Venezuelan oikeisto-oppositio levittivät yhteisymmärryksessä perustuslakiuudistusta koskevia valheita kuukausien ajan. Muutama viikko sitten oppositioryhmät kohdistivat propagandansa Venezuelan tärkeimpiin lehtiin. Eräskin lehtimainos väitti: ”Jos olet äiti, SINÄ HÄVIÄT! Sinä menetät talosi, perheesi ja lapsesi (lapset tulevat kuulumaan valtiolle).”
Kampanja puri ainakin kouluttamattomaan väestöön. Lopputulos korreloi hyvin suurta äänestämättä jättäneiden määrää. Kohumainoksen kustansi järjestö, jonka ytimen muodostavat lukuisat jenkkiläisten suuryhtiöiden Venezuelassa toimivat tytäryhtiöt.
Toisessa mainoksessa väitettiin, että jos perustuslaki hyväksytään uskonnonvapaus kielletään, miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa ja pienyrittäjät kauppansa ja kotinsa. Maanviljelijöiden väitettiin menettävän maatilansa ja opiskelijoiden vapautensa. Venezuelan kansallisen vaalineuvoston selvityksen mukaan tämän törkeyden taustalla oli Carabobon osavaltion teollisuuskauppakamari (CIEC). Teollisuuskamari kokoaa yhteen alueen yrityksiä. Niiden joukosta löytyvät mm. seuraavien pohjoisamerikkalaisten suuryhtiöiden tytäryhtiöt: Ford, General Motors, DaimlerChrysler, Goodyear, Shell, Coca-Cola, Unilever, Heinz, Johnson & Johnson, Citibank ja Colgate Palmolive.
Washington on kokenut suurpääoman intressien olevan vaarassa Venezuelassa, koska uuden perustuslain hyväksyminen olisi voinut johtaa ylikansallisten yhtiöiden voittojen pienenemiseen. USA on myös huolissaan Venezuelan öljyvarojen käytöstä, koska se on ollut perinteisesti maan suurin öljynostaja. Hugo Chávez haluaa vähentää maansa taloudellista riippuvuutta Yhdysvalloista. Tämän vuoksi öljyvienti Kiinaan ja muihin Latinalaisen Amerikan maihin on jatkuvassa kasvussa.
Matti Laitinen
Lähteet: NYT, www.venezuelanalysis.com, George Chicariello-Maher U.C. Berkeley 17.11.2007, Matti Laitisen kirjoittamat Venezuela-artikkelit v. 2002–2007, Tomi Kuhanen/http://www.latamsolidaarisuus.net/
Venezuelassa järjestettiin 2.12.2007 kaksiosainen kansanäänestys maan perustuslain uudistamiseksi. Presidentti Hugo Chávezin johtama bolivaarinen vallankumous kärsi koitoksessa täpärän tappion. Äänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa. Chávezin vaalitappio ei suinkaan estä bolivaarisen vallankumouksen etenemistä, vaikkakin se hidastaa sitä. Maan parlamentti, hallitus, korkein oikeus, liittovaltion virkakoneisto ja valtion öljy-yhtiö ovat edelleen Chávezin ja hänen liittolaistensa hallinnassa ainakin v. 2012 saakka. Lisäksi maan parlamentti myönsi v. 2007 alussa presidentille 18 kuukaudeksi oikeuden säätää lakeja asetusteitse.
MIKSI PERUSTUSLAKI TAHDOTTIIN UUDISTAA?
Venezuelan oli tarkoitus siirtyä perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Tämä yhteiskuntamalli perustuu osallistuvaan demokratiaan, sekatalouteen, maan sosiaalisiin tarpeisiin ja moninapaisen maailman edistämiseen.
Uuden perustuslakiehdotuksen keskeisimpiä kohtia olivat yhteiskunnallisen vallan ulottaminen yhteisöneuvostoille, työläisten oikeuksien laajentaminen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen omistuksen aseman määrittely ja vahvistaminen perustuslaissa sekä maan armeijan muuttaminen anti-imperialistiseksi, bolivaariseksi kansanarmeijaksi ja kansanmiliisin perustaminen. Maan keskuspankin hallinta oli tarkoitus siirtää valtiovarainministeriön sekä suunnittelu- ja kehitysministeriön alaisuuteen. Kaikille kansalaisille pyrittiin suomaan oikeus asumiseen niin, että ketään ei voi häätää kodistaan velan vuoksi (82 §). Itsenäisille ammatinharjoittajille ja kotiäideille oli tavoitteena perustaa oma sosiaaliturvarahasto (87 §). Työviikon pituus piti alentaa 44 tunnista 36 tuntiin (90 §). Kaikille taattu ilmainen koulutus piti ulottaa yliopisto-opintoihin asti (103 §). Maan yliopistot oli myös tarkoitus demokratisoida.
Perustuslakiuudistuksella pyrittiin bolivaarisen vallankumouksen poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseen sekä kansalaisten perusturvan parantamiseen. Sen ytimenä ei siis ollut presidentin valtaoikeuksien laajentaminen, vaan Venezuelan yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen. Uutena puolena tässä uudistuksessa olisi ollut valtion ohjaavan roolin lisääntyminen kapitalististen yritysten suhteen ja myös yhteisöllisessä tuotannossa.
Suurteollisuuden, pankkien, yhdyskuntatekniikan, liikenne- ja viestintävälineiden, viljelysmaan, kotimaisen ja ulkomaisen kaupan kansallistamisella on ratkaiseva merkitys sosialistisen rakennustyön edistymiselle myös Venezuelassa. Maan luonnonvarat on jo otettu yhteiskunnan hallintaan. Tapahtuneesta huolimatta kansallistamisprosessi etenee bolivaarisessa tasavallassa asteittain.
Pienyrittäjyydestä luovutaan tuskin koskaan. Siirtymäkaudella esiintyy rinnakkain useita eri talousmuotoja kuten pienyrittäjiä ja –viljelijöitä, pieniä ja keskisuuria kapitalistisia yrityksiä, valtiokapitalismia (valtion ja kapitalistien yhteisyrityksiä) sekä sosialistista talousmuotoa erilaisten osuuskuntien ja valtion yhtiöiden ja laitosten muodossa.
VUODEN 1999 BOLIVAARINEN PERUSTUSLAKI
Voimassa oleva v. 1999 bolivaarinen perustuslaki ei ole suinkaan mikään kehno perustuslaki. Se voi toimia tarvittaessa edelleenkin joustavana siirtymävaiheen perustuslakina matkalla sosialistiseen Venezuelaan. Sen vallitessa maassa on jo toteutettu maareformi ja perustettu maatalousosuuskuntia. Öljyteollisuus on otettu valtion tiukempaan hallintaan ja siitä saatuja tuloja on kohdennettu tuloksekkaasti väestön köyhimmän osan sosiaalietuuksien ja koulutuksen kohentamiseen. Koulutus ja terveydenhuolto on säädetty kaikille maksuttomaksi. Laki ei ole ollut myöskään esteenä rauhanomaista vallankumousta ja osallistuvaa demokratiaa puolustavien ja edistävien yhteisöneuvostojen perustamiselle. Se ei ole kieltänyt myöskään tehtaiden valtaamista ja teollisuuden asteittaista kansallistamista.
Saman perustuslain mukaan valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua. Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa (Artiklat 308–309).
Perustuslain Artikla 2. mukaan: ”Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.
PERUSTUSLAKILUONNOKSEN KANSALAISKÄSITTELY
Venezuelassa järjestettiin 16.8.–7.10.2007 yhteensä 9 020 perustuslaki-luonnosta esittelevää julkista tilaisuutta. Kansalaiskäsittelyssä lakiin tehtiin 624 muutosehdotusta. Perustuslakiluonnos oli myös kaikkien kansalaisten hankittavissa kohtuuhintaan kirjana. Lisäksi lakiluonnoksesta toimitettiin kansalaisille 10 000 000 kopiota.
Perustuslakia säätävä kansalliskokous käsitteli kokouksissaan kolmeen otteeseen lakiluonnosta. 350-pykäläisen perustuslain 69 artiklaan kirjattiin muutoksia. Lisäksi kokousedustajat matkustivat ympäri maata selvittämässä sen sisältöä eri yhteisöille, kansalaisjärjestöille, opposition edustajille ja tavallisille kansalaisille. Kansalliskokous vastaanotti 80 000 puhelinsoittoa asian tiimoilta.
Hallituksen arvion mukaan 77,8 % venezuelalaisista tutustui lakiluonnokseen. Kansalliskokous hyväksyi perustuslakiluonnoksen tehtyine muutoksineen ja lisäyksineen 2.11.2007.
ERIMIELISYYTTÄ POLIITTISTEN LIITTOLAISTEN PARISSA
Presidentti Hugo Chávezia tukeva liittoutuma Polo Patriotico sai murskavoiton v. 2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa, kun maan oikeisto-oppositio boikotoi vaaleja. Kansanrintamassa olivat edustettuina Chávezin tukipuolue, kansallinen vasemmistopuolue Viidennen Tasavallan Liike, MVR (118 paikkaa), sosiaalidemokraattinen Podemos, (19 paikkaa) vasemmistososialistinen Isänmaa kaikille, PPT (9 paikkaa), Venezuelan Kommunistinen puolue, PCV (7 paikkaa), vasemmistososialistinen Venezuelan kansanliitto, UPV (1 paikka), Venezuelan sosialistista puoluetta edustava Kansan vaaliliike, MEP (1 paikka) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia sekä vasemmistolaisia pikkupuolueita (yhteensä 11 paikkaa).
Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallituksessa istui keväällä 2007 yhteensä 23 ministeriä MVR:sta, kaksi ministeriä PPT:sta, yksi PCV:n ministeri ja varapresidentti Sosialistiliitosta. Parlamentin toiseksi suurin puolue PODEMOS jäi hallituskuvioiden ulkopuolelle, koska sosiaali-demokraatit eivät olleet valmiita yhteiskunnan radikaaleihin muutoksiin. Tämä oli selvä merkki kansanrintaman rakoilusta ja sisäisestä ristiriidasta yhteiskunnallisen päämäärän suhteen.
2.11.2007 perustamiskokouksensa pitäneeseen Venezuelan Yhtyneeseen Sosialistipuolueeseen (PSUV) liittyi bolivaarisesta kansanrintamasta yhteensä 12 puoluetta. Jäsenistöltään kuusimiljoonaisen PSUV:n on määrä johtaa sosialismin rakennustyötä. Siitä jättäytyivät syrjään PODEMOS, PCV ja PPT. Näistä puolueista vain PODEMOS vastusti perustuslain uudistamista. Sosiaalidemokraattien ratkaisulla oli epäilemättä merkitystä kansanäänestyksen lopputulokseen.
PSUV:n kansanedustajat sekä edustajat PCV:sta ja PPT:sta sekä 13 kansalaisliikkeen edustajat sopivat keskenään Caracasissa 9.11.2007 tukevansa Venezuelan uuden perustuslain hyväksymistä 2.12.2007 järjestettävässä kansanäänestyksessä. Muut läsnä olleet organisaatiot olivat: Kivi-liike, Mobare, Maan omatunto, Juan Bimba, Perustuslakiuudistuksen sosialistiset pataljoonat, Amaos, Isänmaallinen arvokkuus, Avain, Nuori, MLPB, ONI, MCPN ja Verkostot.
ERIMIELISYYTTÄ SOTILAIDEN PARISSA
Bolivaarisen Venezuelan entinen puolustusministeri ja MVR:n johdon jäsen, kenraali evp. Raul Isaias Baduel ilmoitti 3.11.2007 tiedotusvälineissä julkisesti vastustavansa peruslain muuttamista. Hän halusi olla uskollinen v. 1999 perustuslaille ja maan armeijalle. Hän ei hyväksynyt perustuslaissa esitettyä ehdotusta maan armeijan muuttamiseksi bolivaariseksi kansanarmeijaksi, kansalliskaartin bolivarisoimista ja armeijan reservin muuttamista bolivaariseksi kansanmiliisiksi. Tällä ratkaisulla oli epäilemättä vaikutuksensa sotilaiden äänestyskäyttäytymiseen.
Raul Baduel kuului siviilien ja edistyksellisten upseerien yhdessä 1980-luvulla perustaman Vallankumouksellinen bolivaarinen liike 200 -järjestön (MRB-200) perustajajäseniin. MRB:n arvioidaan imeneen 1980-luvulla ideologisia vaikutteita mm. Mao Zedongilta, José Carlos Mariatéguilta ja Antonio Gramscilta. Baduel nimitettiin v. 1999 42. laskuvarjoprikaatin komentajaksi. Hugo Chávez toimi samassa yksikössä aikoinaan everstiluutnanttina. Vuoden 2002 huhtikuun vallankaappausyrityksen aikana kenraali ansioitui kapinoimalla laskuvarjojoukkoineen voimakkaasti presidentti Chávezin syrjäyttämistä vastaan. Hänen urhoollisuutensa palkittiin v. 2006 puolustusministerin pestillä.
ULKOISET SYYT KIELTEISEEN VAALITULOKSEEN
Venezuelan tiedustelupalvelu sai äänestyksen alla käsiinsä CIA:n sisäisen muistion, jossa oli yksilöity USA:n suunnitelmat vaikuttaa kansanäänestyksen tulokseen mm. maksamalla gallupien tekijöille tulosten väärentämisestä ja rohkaisemalla kansainvälistä mediaa vääristelemään tietoja. Kansanäänestystä edeltäneinä viikkoina USA tuki oppositiota miljoonilla dollareilla. Varat CIA kanavoi maahan USAID-viraston kautta.
USA ja Venezuelan oikeisto-oppositio levittivät yhteisymmärryksessä perustuslakiuudistusta koskevia valheita kuukausien ajan. Muutama viikko sitten oppositioryhmät kohdistivat propagandansa Venezuelan tärkeimpiin lehtiin. Eräskin lehtimainos väitti: ”Jos olet äiti, SINÄ HÄVIÄT! Sinä menetät talosi, perheesi ja lapsesi (lapset tulevat kuulumaan valtiolle).”
Kampanja puri ainakin kouluttamattomaan väestöön. Lopputulos korreloi hyvin suurta äänestämättä jättäneiden määrää. Kohumainoksen kustansi järjestö, jonka ytimen muodostavat lukuisat jenkkiläisten suuryhtiöiden Venezuelassa toimivat tytäryhtiöt.
Toisessa mainoksessa väitettiin, että jos perustuslaki hyväksytään uskonnonvapaus kielletään, miljoonat ihmiset menettävät työpaikkansa ja pienyrittäjät kauppansa ja kotinsa. Maanviljelijöiden väitettiin menettävän maatilansa ja opiskelijoiden vapautensa. Venezuelan kansallisen vaalineuvoston selvityksen mukaan tämän törkeyden taustalla oli Carabobon osavaltion teollisuuskauppakamari (CIEC). Teollisuuskamari kokoaa yhteen alueen yrityksiä. Niiden joukosta löytyvät mm. seuraavien pohjoisamerikkalaisten suuryhtiöiden tytäryhtiöt: Ford, General Motors, DaimlerChrysler, Goodyear, Shell, Coca-Cola, Unilever, Heinz, Johnson & Johnson, Citibank ja Colgate Palmolive.
Washington on kokenut suurpääoman intressien olevan vaarassa Venezuelassa, koska uuden perustuslain hyväksyminen olisi voinut johtaa ylikansallisten yhtiöiden voittojen pienenemiseen. USA on myös huolissaan Venezuelan öljyvarojen käytöstä, koska se on ollut perinteisesti maan suurin öljynostaja. Hugo Chávez haluaa vähentää maansa taloudellista riippuvuutta Yhdysvalloista. Tämän vuoksi öljyvienti Kiinaan ja muihin Latinalaisen Amerikan maihin on jatkuvassa kasvussa.
Matti Laitinen
Lähteet: NYT, www.venezuelanalysis.com, George Chicariello-Maher U.C. Berkeley 17.11.2007, Matti Laitisen kirjoittamat Venezuela-artikkelit v. 2002–2007, Tomi Kuhanen/http://www.latamsolidaarisuus.net/
