LIITTOUTUMATON SOTILASLIITON LIITTOLAINEN
Poikani sai viime keväänä ikäluokkansa mukaisesti kutsun täyttämään asevelvollisuuslain määrittämää kansalaisvelvollisuuttaan. Kutsuntakuulutuksen liitteenä olivat Varusmies 2008 – opas, kyselylomake ja tiedote kutsunnanalaiselle.
Oppaassa kerrottiin puolustusvoimien tehtävänä olevan Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Harmaasta vapautuneet intin intoilijat kehuivat läpyskän värikkäillä sivuilla, kuinka armeijassa voi täydentää ammattikoulutustaan ja kuinka siellä voi saada johtajakoulutusta sekä kuinka sotaväki kasvattaa luonnetta ja opettaa ryhmätyöskentelyä. Lisäksi kuntokin kasvaa kohisten. Oman kokemukseni mukaan esitettyjä sosiaalisia ja teknisiä taitoja voi kuitenkin omaksua varsin hyvin aseeseen tarttumattakin.
Poikani etsintäkuulutuksen välttämiseksi täytin kiltisti liitteenä olleen terveydentilaa koskevan kyselylomakkeen. Tulevaa asepalvelusta koskeviin toivomuksiin kirjoitin toivovani, että poikani vapautetaan asepalvelusta sekä rauhan että sodan aikana, koska hän on vaikeasti kehitysvammainen. Alle 4-vuotiaan älyllisellä suoriutumisellaan hän ei sovellu panssari-, meri- tai ilmavoimiin puhumattakaan kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin. Kutsuntakirjeestä päätellen sotavoimiemme tiedustelupalvelu toimii heikosti, vaikka se harjoittaa yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa. Poikani ja minä – me vastustamme Natoon liittymistä.
Suomen pääministerin mukaan USA:n johtamaan Natoon liittyminen ei ole vielä ajankohtaista. Naton poliittisen osaston yksikön johtaja Michael Rühle sitä vastoin kehui sitoutumattoman Hesarin Vieraskynässä 28.8.2008 Suomen ja Naton suhteita jo nyt varsin läheisiksi:
”Naton joustavuus on tarjonnut kumppanimaille aiempaa suuremman mahdollisuuden vaikuttaa kumppanuuden kehittämiseen ja siten myös puolustusliiton tulevaan rooliin. Suomi huomasi tämän ensimmäisten joukossa. Itse asiassa Suomesta on tullut yksi Naton aktiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista kumppaneista niin poliittisesti kuin sotilaallisesti…
Naton ja sen tärkeimpien sotilasoperaation kumppaneiden, kuten Suomen, on tulevaisuudessakin tehtävä töitä sen eteen, että löydetään oikea malli tehokkaalle tietojen vaihdolle, poliittiselle konsultoinnille ja sotilasyhteistyölle Nato-johtoisissa operaatioissa. Vaikkei Suomi ole Naton jäsen, sen ei ole tarvinnut purnata, ettei se saisi panoksilleen vastinetta.”
Naton asiantuntija tietää, mistä hän puhuu. Rühlen käsityksistä ilmenee selkeästi, että Suomi on Naton sotilaallinen liittolainen – sen uskollinen ulkojäsen. Suomen ulkoministeriö vahvistaa asian kertomalla, että maamme liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Järjestö toimii Naton kumppanuustyötä ohjaavana elimenä ja turvallisuuspoliittisena keskustelufoorumina. Seuraava hivutus lienee Naton nopean toiminnan joukot (NRF).
Siitäkin huolimatta, että kansan enemmistö vastustaa Natoon liittymistä, ulkoministeriön 21.12.2008 julkaisemassa ”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset” –selonteossa todetaan Suomen kumppanuusyhteistyön Naton kanssa olevan laaja-alaista sisältäen osallistumista Nato-johtoiseen kriisin hallintaan, sotilaallisten valmiuksien kehittämistä sekä puolustusmateriaali- ja siviilivalmiusyhteistyötä. Lisäksi sotilasliittoutumaton Suomi on tukenut sotilasliitto Naton vakautta edistävää toimintaa osallistumalla sotilasliiton rinnalla turvallisuus- ja puolustussektorien reformien tukemiseen niissä maissa ja alueilla, joilla Nato toimii. Viisisataa suomalaista virkamiestä työskentelee Naton sihteeristön kumppanuustehtävissä. Suomen kansalainen oli suonut työpanoksensa 31.12.2007 mennessä Nato-johtoiseen, militaariseen kriisinhallintaoperaatioon 10 000 kertaa. Naton maavoimien osalta Suomi ylsi väkilukuun suhteutettuna yhdeksi eniten joukkoja luovuttaneeksi valtioksi – jäsenmaat mukaan lukien. Sotilaallinen yhteistyö perustuu Naton standardeihin, kehittämiskonsepteihin ja toimintatapoihin.
Suomi osallistuu Naton johdolla aktiivisesti Afganistanin vakauttamiseen sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan sekä alueellisen jälleenrakentamisen keinoin. Miehitetyssä vuoristovaltiossa USA:n johtaman sotilasliiton kattava lähestymistapa on suuntautunut niin usein siviilikohteisiin, ettei siviilien tappamista ole enää edes tarpeen pyytää keneltäkään anteeksi. Tällainen on outoa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kehittämistä. Vastaavasti, jos Naton sotilaita saa surmansa taisteluissa, se aiheuttaa jäsenmaissa maansurun, joka vaatii laantuakseen moninkertaisen kostouhrin rauhaan pakottamisen kohdemaassa.
Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Onko nykyinen tasavallan presidenttimme niin Nato-kielteinen, kuin hän antaa itsestään ymmärtää?
Vanhemmat, opettajat, kasvattajat ja urheiluvalmentajat miettikää vielä kerran, mitä oikein olette tekemässä kehottaessanne lapsianne, oppilaitanne ja valmennettavianne suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuttaan Naton liittolaisena toimivassa Suomen armeijassa tai rauhanturvaajina Naton johtamissa kansainvälisissä sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä.
IRTI NATOSTA!
Matti Laitinen
Poikani sai viime keväänä ikäluokkansa mukaisesti kutsun täyttämään asevelvollisuuslain määrittämää kansalaisvelvollisuuttaan. Kutsuntakuulutuksen liitteenä olivat Varusmies 2008 – opas, kyselylomake ja tiedote kutsunnanalaiselle.
Oppaassa kerrottiin puolustusvoimien tehtävänä olevan Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Harmaasta vapautuneet intin intoilijat kehuivat läpyskän värikkäillä sivuilla, kuinka armeijassa voi täydentää ammattikoulutustaan ja kuinka siellä voi saada johtajakoulutusta sekä kuinka sotaväki kasvattaa luonnetta ja opettaa ryhmätyöskentelyä. Lisäksi kuntokin kasvaa kohisten. Oman kokemukseni mukaan esitettyjä sosiaalisia ja teknisiä taitoja voi kuitenkin omaksua varsin hyvin aseeseen tarttumattakin.
Poikani etsintäkuulutuksen välttämiseksi täytin kiltisti liitteenä olleen terveydentilaa koskevan kyselylomakkeen. Tulevaa asepalvelusta koskeviin toivomuksiin kirjoitin toivovani, että poikani vapautetaan asepalvelusta sekä rauhan että sodan aikana, koska hän on vaikeasti kehitysvammainen. Alle 4-vuotiaan älyllisellä suoriutumisellaan hän ei sovellu panssari-, meri- tai ilmavoimiin puhumattakaan kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin. Kutsuntakirjeestä päätellen sotavoimiemme tiedustelupalvelu toimii heikosti, vaikka se harjoittaa yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa. Poikani ja minä – me vastustamme Natoon liittymistä.
Suomen pääministerin mukaan USA:n johtamaan Natoon liittyminen ei ole vielä ajankohtaista. Naton poliittisen osaston yksikön johtaja Michael Rühle sitä vastoin kehui sitoutumattoman Hesarin Vieraskynässä 28.8.2008 Suomen ja Naton suhteita jo nyt varsin läheisiksi:
”Naton joustavuus on tarjonnut kumppanimaille aiempaa suuremman mahdollisuuden vaikuttaa kumppanuuden kehittämiseen ja siten myös puolustusliiton tulevaan rooliin. Suomi huomasi tämän ensimmäisten joukossa. Itse asiassa Suomesta on tullut yksi Naton aktiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista kumppaneista niin poliittisesti kuin sotilaallisesti…
Naton ja sen tärkeimpien sotilasoperaation kumppaneiden, kuten Suomen, on tulevaisuudessakin tehtävä töitä sen eteen, että löydetään oikea malli tehokkaalle tietojen vaihdolle, poliittiselle konsultoinnille ja sotilasyhteistyölle Nato-johtoisissa operaatioissa. Vaikkei Suomi ole Naton jäsen, sen ei ole tarvinnut purnata, ettei se saisi panoksilleen vastinetta.”
Naton asiantuntija tietää, mistä hän puhuu. Rühlen käsityksistä ilmenee selkeästi, että Suomi on Naton sotilaallinen liittolainen – sen uskollinen ulkojäsen. Suomen ulkoministeriö vahvistaa asian kertomalla, että maamme liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Järjestö toimii Naton kumppanuustyötä ohjaavana elimenä ja turvallisuuspoliittisena keskustelufoorumina. Seuraava hivutus lienee Naton nopean toiminnan joukot (NRF).
Siitäkin huolimatta, että kansan enemmistö vastustaa Natoon liittymistä, ulkoministeriön 21.12.2008 julkaisemassa ”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset” –selonteossa todetaan Suomen kumppanuusyhteistyön Naton kanssa olevan laaja-alaista sisältäen osallistumista Nato-johtoiseen kriisin hallintaan, sotilaallisten valmiuksien kehittämistä sekä puolustusmateriaali- ja siviilivalmiusyhteistyötä. Lisäksi sotilasliittoutumaton Suomi on tukenut sotilasliitto Naton vakautta edistävää toimintaa osallistumalla sotilasliiton rinnalla turvallisuus- ja puolustussektorien reformien tukemiseen niissä maissa ja alueilla, joilla Nato toimii. Viisisataa suomalaista virkamiestä työskentelee Naton sihteeristön kumppanuustehtävissä. Suomen kansalainen oli suonut työpanoksensa 31.12.2007 mennessä Nato-johtoiseen, militaariseen kriisinhallintaoperaatioon 10 000 kertaa. Naton maavoimien osalta Suomi ylsi väkilukuun suhteutettuna yhdeksi eniten joukkoja luovuttaneeksi valtioksi – jäsenmaat mukaan lukien. Sotilaallinen yhteistyö perustuu Naton standardeihin, kehittämiskonsepteihin ja toimintatapoihin.
Suomi osallistuu Naton johdolla aktiivisesti Afganistanin vakauttamiseen sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan sekä alueellisen jälleenrakentamisen keinoin. Miehitetyssä vuoristovaltiossa USA:n johtaman sotilasliiton kattava lähestymistapa on suuntautunut niin usein siviilikohteisiin, ettei siviilien tappamista ole enää edes tarpeen pyytää keneltäkään anteeksi. Tällainen on outoa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kehittämistä. Vastaavasti, jos Naton sotilaita saa surmansa taisteluissa, se aiheuttaa jäsenmaissa maansurun, joka vaatii laantuakseen moninkertaisen kostouhrin rauhaan pakottamisen kohdemaassa.
Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Onko nykyinen tasavallan presidenttimme niin Nato-kielteinen, kuin hän antaa itsestään ymmärtää?
Vanhemmat, opettajat, kasvattajat ja urheiluvalmentajat miettikää vielä kerran, mitä oikein olette tekemässä kehottaessanne lapsianne, oppilaitanne ja valmennettavianne suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuttaan Naton liittolaisena toimivassa Suomen armeijassa tai rauhanturvaajina Naton johtamissa kansainvälisissä sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä.
IRTI NATOSTA!
Matti Laitinen
