Runoja satamasta v. 1975, Matti Laitinen
LÄHTÖ Aamulla klönä kuutta lyö. Täytyy karistaa silmistä rauhaton yö. Katson rakkaaseen kumppaniin. Paplaripää vielä Ikariaansa rakentaa. Punon ylleni nopsaan duunarin kangaskuoren. Vaellan aamiaiselle. Heitän hernaria helttaan. Uutiset meneillään: Riisto ja pahoinvointi jatkuvat eilisen kaltaisina. Köksän täyttää EEC-poppi. Biisien imelät sanat valuvat ruisleivilleni. Suussani maistuu viikonlopun maku, korvissani kaikuu melujen meri, mutta silmistäni säihkyy toveruus. Edessä on työmiehen hieltä haiseva arki. Taivaanrannan voisilmä hymyää epävarmuuttaan häpeillen kuulauttaan. Hyväilyt ja kaihoisat katseet. Terve! Vedän turvakengät jalkoihini, karviksen päähäni, polakkihanskat handuihini. Olen valmis maailmaan. Dörtsi auki, portaat alas. Astun Itäiselle Brahenkadulle. Katseeni hakeutuu skurupysäkille. Kiskoilla kiitävä katuhöylä teki oharin. Käppäilen autiolle pysäkille istahdan jäiselle penkille laskeskelen lumitähtösiä puhaltelen renkaita pakkasaamuun. Studarilla käy vilkas liikenne. ...