Hyvää kansainvälistä
työväenluokan taistelupäivää – Vappua!
Matti Laitinen
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Tämän blogin suosituimmat tekstit
E TE E N PÄIN Seison Itiksen Tallinnanaukiolla ollen olemassa vaalimatskua jakaen. Ihmiset lipuvat vältellen ohitseni. Kanikonttorin edessä on jonoa. Ihmiset ovat kyllästyneet lupauksiin, valheisiin, niiden samo je n naamoihin. Punainen telttamme on ainoana paikalla. Röökilasikossa duunataan kuppia. Metrossa, sporissa ja dösäpysäkeillä rehottaa maksullista puoluesaastaa. Ehdokkaiden kuvat ovat tasa-arvoisia vain katujen julkisissa vaalitauluissa. Ennen vaaleja muistetaan mediassa köyhiä, lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Itiksen pienituloinen saa ään i sarvon. Sköneltä blosaa kostean kylmästi. Puolueilla ei ole tapana lunastaa lupauksiaan. Miljardit eurot lentävät vinkuen ammuksina ja lentsi k koina ilmaan, lävistävät ihmislihaa. Asevarusteluun riittää aina verorahaa. Rahaa hyvinvointiin, ei aseisiin! Matti Laitinen omaishoitaja ja rauhanmies Punaiset vaali-iltamat 21.3.2023 Mascotissa
MATIN PÄIVÄNÄ – NIIN TURHAA JA TURHAUTTAVAA Sotakiihko hehkuu hallituksen huokosissa. Ryssäviha kuoriutuu kotelostaan kellareissa. Militarismi mädättää massojen mielen. Presidentti on omaksunut sotaisan kielen. Pääministeri kaipaa ydinaseita rajalle. Militarismi esittää mielellään demokraattista, yksinoikeutettua, asiantuntevaa ja ydinaseistettua, kansallista ja kansainvälistä kansojen vihollista, joka varjelee oman kansankunnan etua ja turvallisuutta. Aseet puhuvat aidosti asetehtaiden kieltä. Sota on suosittu tapa tappaa liikaväestöä. Asevarustelu on suosittu tapa supistaa sote-menoja. Sota on suosittu tapa laajentaa omaa elintilaa. Sota on suosittu tapa kääntää katseet sisäisistä ongelmista ulkoisiin ongelmiin. Yhdysvaltain rahoittama ja aseistama sijaissota – Nato vastaan Venäjä – jatkuu yhä Ukrainassa. Suomen valtiojohto on osallisena sodassa. Kenelle kalmankauppiaiden kellot soivat? Eurooppa on tyhjennetty ja saastutettu. Afrikka, Am...
Helmikuun lopulla Prahassa Bunkkasimme Prahassa helmikuun lopulla Havličkovan kadulla vaaleanvihreässä kivibyggassa. Saman talon kivijalassa toimi snadi Hradekin pivola. Trikooemäntä hilasi kuudesta hanasta bisseä asiakkaiden pöytiin. Avovaimoni heitti läppää baaritiskillä hengailevan kolmekymppisen, työttömän yksinhuoltajamutsin kanssa. Tämä hinkui minnihiirimyssyn korvat heiluen duuniin Tšekin armeijaan puolustamaan isänmaataan. Me tsittasimme Arskan kanssa iisisti omilla mestoillamme. Tsiigailimme jengiä ympärillämme. Havli č kovan kämppäämme pääsi sisään valtavasta puisesta ulko-ovesta. Se johdatti meidät holvikaarikäytän kautta roskiksen, sisäpihan ja hissin luokse. Kamerat kyttäsivät kulkua katossa. Porraskuiluun tungettu hissi vinssasi meidät toiseen kerrokseen. Rapputasanteella oli fönärien tilalla kolme lasitonta tähyilyaukkoa seinässä. Niistä blosasi helmikuisen galsasti. Ovien nimikylteissä luki vietnamilaisia nimiä. Vasemmalla, käytävällä oli valkoinen väliovi. Se...