KOHTI EKOLOGISTA SOSIALISMIA

Antonio Gramscin vastaus porvarilliselle demokratialle on proletaarinen demokratia, ”joka vapauttaa työtätekevät joukot; se ei ole parlamentarismia, vaan joukkojen oikeutta määrätä itsestään omien, omasta keskuudesta valitsemiensa elimien avulla. Sitä valtaa ei omaa kiipijöiden byrokratia, vaan joukkojen itsensä luomat hallintoelimet, joissa ne todella osallistuvat maan hallintoon ja sosialistiseen rakennustyöhön. Proletaarisen valtion konkreettinen muoto on neuvostojen tai niitä vastaavien järjestöjen valta.” Tätä ajatusta sovelletaan käytäntöön mm. Venezuelan yhteisöneuvostoissa.

Sosialistinen valtio lakkauttaa kapitalistisen pääoman ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen ja siirtää tuotantovälineet koko kansakunnan omistukseen. Suomessa työväenvallan tehtävänä on ottaa haltuunsa poliittinen ja valtiollinen valta ja armeija sekä yhteiskunnallistaa suurteollisuus, luonnonvarat, tiedotus- ja viestintävälineet, tavaroiden ja elintarvikkeiden jakeluverkosto, yhtiöitetty maa-, meri- ja ilmaliikenne, pankit ja ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi kapitalistinen maataloustuotanto. Teollinen tuotantotoiminta, maataloustuotanto ja yhteiskunnaan tarjoamat palvelut toteutetaan valtion, osuuskuntien ja yksityisten henkilöiden omistamien pienyritysten kautta. Tuotantoelämää valvotaan tehdasneuvostojen ja työläisten itsehallinnon kautta. Vanha valtiokoneisto korvataan uudella paikallisuuteen perustuvalla hallintojärjestelmällä. Valtion toimista niin usea kuin mahdollista hajautetaan kunnalliselle tasolle.

Gramscin mukaan työväenluokan johtavan aseman pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa. Sosialistinen järjestelmän ylläpitämisessä ja kehittämisessä työväenluokan hegemonialla on keskeinen osa. Olisi syytä pohtia, mikä oli huonon johtamistaidon osuus sosialististen maiden romahtamisessa Puolassa, Romaniassa, Albaniassa ja Neuvostoliitossa.

Demokratian ja siihen liittyvän ihmisten tasa-arvoisuuden jatkuva laajeneminen sekä yksilö- että globaalitasolla on ainoa tie ihmiskunnan elämän jatkumiselle tulevaisuudessakin. Demokratia on valtiomuotona välivaihe, joka katoaa hamassa tulevaisuudessa valtioiden kuoleutumisen myötä ts., kun maapallosta muodostetaan yksi suuri yhtenäinen taloudellinen, poliittinen ja ekologinen kokonaisuus, jonka eri osat ovat tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Se korvautuu ihmisyksilöiden itsehallinnolla. Yhteisen sosialistisen päämäärän ympärille rakentuvaa kansanrintamaa on mahdoton rakentaa ilman minkäänlaista demokratiaa. Jokaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja olemassaolon takeena on mahdollisimman täydellinen demokratia. Kansanvaltaisuuden toteutumattomuus vie yhteiskunnan ajan myötä tuhoon.

Ekologista sosialismia kohti. Maailmanmitassa missään ei pitäisi pyrkiä enää taloudellisen kasvun nimissä luonnonvaroja tuhlaaviin kulutusyhteiskuntiin. Kulutuskapitalismi ja kulutussosialismi eivät kumpikaan ole kestäviä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ainoa kestävä ratkaisu on kansalaisten osallistumiseen ja valtaan perustuva ympäristötietoinen sosialismi, jossa luontoa kunnioitetaan, valta hajautetaan ja jossa puolueiden valta korvataan yhteisöllisellä itsehallinnolla. Edustuksellinen demokratia korvataan osallistuvalla demokratialla, jolloin ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja ympäristöään.

Sosialistisen valtion keskushallinnon toimina pidetään ainoastaan ne tehtävät, joita ei kyetä suorittamaan paikallisella tasolla kuten mm. ulkopolitiikka, maanpuolustus, ulkomaankauppa ja valtiollinen suunnittelu. Näin valtiollinen byrokratia supistuu minimiin. Hallituksen ja valtion tärkein tehtävä on kansan osallistumista kannustavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luominen.

Vallan ja vastuun hajauttamiseksi sosialistisen yhteiskunnan kunnat jaetaan osa-alueisiin, joissa talouden, sosiaali- ja koulutoimen, rakentamisen sekä terveyspalveluiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat asuinalueen kansalaisten valitsemat yhteisöneuvostot. Ne toimivat yhteistyössä kunnallisten, maakunnallisten ja valtiollisten kansanvallan päätäntäelimien kanssa. Yhteisöneuvostojen tarkoituksena on edistää väestön laajaa osallistumista ja paikallista aloitekykyä heidän omien ongelmiensa ratkaisussa. Kansalaisjärjestöillä on myös merkittävä osa vallankumousprosessin edistämisessä ja turvaamisessa.

Ekologisessa sosialismissa kulutus on tasapainossa tuotannon kanssa. Yhteiskunnassa vallitsee omavaraisuus ravinnon ja energian tuotannossa. Energiatuotanto perustuu uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Maataloustuotannon perustana ovat maatalousosuuskunnat ja sopimusviljelyyn perustuvat yksityistilat sekä luonnonmukainen viljely.

Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on kestävä yhteiskunta.

Matti Laitinen

Helsinki 12.4.2012