CÓRDOBASSA
Astuimme
turva- ja lippujen tarkastuksen jälkeen Málagan Maria Zambranon
rautatieasemalla pitkäkärsäiseen luotijunaan. Meillä oli paikat
lähellä vaunumme vessaa ja uloskäyntiä. Junan ovet sulkeutuivat –
tsiiiiih. Stoge nytkähti liikkeelle 8:40. Veturinkuljettaja
kiihdytti 31 vaunuisen teräspedon matkanopeuteensa. Pian Talgo
pyyhälsi reilusti yli kahtasataa. Arska tiiraili uteliaana ikkunasta
maisemia. Hän piti hyvin paljon kiskoja pitkin reissaamisesta.
Hänelle on kertynyt runsaasti kokemusta rautateitä pitkin
viilettämisestä ympäri Eurooppaa. Junamme pääteasemaksi oli
merkitty Barcelona.
Vuoristot, jokilaaksot, ylänköjärvet, tunnelit, taajamat ja monenlaiset viljelykset vilahtelivat ikkunassa. Puolillaan olevassa vaunussamme matkustajilla oli valtavasti matkatavaraa. Yhdellä naisella oli mukanaan seitsemän matkalaukkua. Hän sähläsi ja sovitteli kamojaan ahtaille tavarahyllyille. Meillä kolmella oli vain reppumme.
Juna pysähtyi Antequerassa ottamaan lisää ihmislastia sisuksiinsa. Sähköjunan ilmajohtimien kannatinpylväät olivat maalattu Andalusian sinisiksi. Vaunuosastomme täyttyi. Seuraavaksi matkavehkeemme stoppasi vuoristolaaksossa Puente Genilin autiolle betonilaiturille. Ympäristö pursui oliivipuita. Kottaraisen oloisia lintuja aaltoili sankkana parvena korkealla taivaalla. Itse taajama valkoisine taloineen erottui parin kilometrin päässä rautatiestä. Ulkona ilman lämpötila oli pudonnut +5 asteeseen. Arska olisi halunnut vaihtaa junasta yöbussiin.
Talgo pysähtyi tasan 9:38 Córdoban betonista rakennetulle läpiajoasemalle. Stoge sai kai jonkinlaisen slaagin, koska jouduimme odottamaan ovien aukeamista yli varttitunnin. Asemalaiturilla Renfen virkailija kailotti Córdobasta eteenpäin matkustavaa jengiä seuraamaan itseään. Suuri ihmisjoukko lähti hänen ohjauksessaan etsimään ehjää rautaheppaa. Me sen sijaan nousimme laiturilta kylmän rauhallisina sähköportailla asematasolle ja menimme kahvilaan syömään juustokinkkuskämlärit sekä juomaan kaksi bisseä ja yhden kaakaon. Arska ei panostanut mallakseen, vaikka hän onkin reima reissumies. Läheltä löytyi onneksemme maksuton invaveski.
Aikamme käppäiltyämme osuimme Avenida de Cervantesille, käännyimme oikealle ja jatkoimme matkaa Paseo de Victoriaa pitkin, kunnes saavuimme Puerta de Almodóvarille. Tankkasimme itseämme muurin vieressä olevassa puistossa suklaalla, viikunoilla, smoothieilla ja vedellä.
Puikahdimme kaupungin muurin portista sisään. Ohitimme juutalaiskorttelin. Katselimme vanhoja matalia taloja ja niiden kaakeleilla koristeltuja seiniä sekä kuvasimme laatoitettuja plazoja. Jatkoimme vaellustamme. Suuntasimme kulkumme kapeita, kivettyjä katuja pitkin kohti Córdoban moskeijakatedraalia (Mezquita-Catedral). Se löytyi e-karttaa ja opasteita seuraten. Ilman lämpötila oli kohonnut jo 15 asteeseen. Vähensimme kledjujamme.
La Mezquita toimi moskeijana vuosina 786-1236, jonka jälkeen Espanjan kristityt valloittivat Córdoban ja ottivat pyhätön hallintaansa. Islamilaiseen uskonto- ja sivistyskeskukseen lisättiin aluksi vain pari katolista sivukappelia. 1500-luvun alussa kunkku Kaarle V sai merkillisen päähänpiston ja päätti rakentaa voimantunnossaan moskeijan keskelle omaa uskontoaan edustavan katedraalin. Kultakaudellaan Córdoban vanhassa, monikulttuurisessa sivistys- ja yliopistokaupungissa oli asunut puoli miljoonaa asukasta.
Me astuimme korkean muurin lävitse kiviportista La Mezquitan valtavalle matkailijoiden miehittämälle sisäpihalle, jossa kasvoi kymmeniä aplaripuita. Lähteistä pulppusi vettä altaisiin ja puiden kastelujärjestelmään. Piha oli päällystetty soikeista pikkukivistä muodostelulla mosaiikilla. Lippujonot osoittautuivat pitkiksi. Onneksi lippuautomaatista irtosi käteisellä vanhemmille liput. Laitetta valvova vahtimestari ojensi Arskalle vapaalibarin.
Otimme lakit päistämme. Astuimme sisään hämärtävään ja lattiapinta-alaltaan valtavaan tilaan, jossa törrötti tiheään erilaisista kauniista kivilajeista työstettyjä pylväitä, joiden päällä oli punavalkoinen kaksoiskaari. Katto oli melko matalalla. Sivustoilla pönötti kalterien takana mahtisukujen prameita ja nuhteita syökseviä kappeleita. Arska halusi puupenkille istumaan. Jäin hänen kanssaan seuraamaan moskeijaosaston rauhassa ja pelkistyneisyydessä ihmisten liikehdintää kirkon laajoissa tiloissa. Moskeijan keskellä korkealle kohoava, katolinen katedraali oli hämmentävä kokemus verrattuna vanhan maurilaisen tilan harmonisuuteen ja maanläheisyyteen. Pateettinen, kullattu ja taivaisiin kohoava katedraali veistoksineen ja maalauksineen uhkui moskeijan sisällä voittajan ylivoimaisuutta, ikuisuutta ja mahtia.
Paluumatkalla kävimme rautatieaseman ja dösästeissin läheisyydessä sijaitsevassa cordobalaisessa perheravintolassa safkaamassa Menu del Dian, johon sisältyi gratinoitua parsaa paahdettujen vuoristokinkkuhiutaleiden kera, pitkään kypsytettyä palapaistia ja jälkkäriksi jätskiä kermavaahdon ja siirappiviirujen kera. Vanhemmat kippasivat onnistuneen, kuusi tuntia kestäneen kulttuurikierroksen kunniaksi, paukut espanjalaista anisviinaa. Arska oli myös kestänyt loistavasti koko Córdoban koitoksen ja ansaitsi tämän vuoksi lasillisen virvoitusjuomaa.
Me kiinnitimme turvavyömme. Melko täysi dösä nytkähti liikkeelle 15:30. Matka Málagaan maksoi lähes kolme kertaa vähemmän kuin tullessa stogella, mutta se kesti kolme kertaa kauemmin. Valoisaan aikaan ikkunoista näkyi karjatiloja, peltoja, hedelmä- ja oliivipuumetsiköitä, viiniviljelyksiä, metsiä, vuoria ja laaksoja. Vuorenrinteillä törrötti valkoisia kaupunkeja ja kyliä. Isommissa taajamissa oli kaupungintalon vieressä suihkukaivo. Kävimme kiertoajelun aikana yli kymmenellä bussiasemalla ja pyörimme parissa kymmenessä liikennerinkulassa. Popsimme ajon aikana cordobalaisesta kaupasta hankittua matkaevästä.
Pimeyden laskeuduttua horisonttiin puoli seitsemän paikkeilla bussi jyysti vuoristossa mäkiä ylös ja rullasi puhkuen niitä alas moottorilla jarruttaen. Pimeillä pikkuteillä ei ollut valaistusta. Heijastimet tien laidassa kertoivat taitavalle kuskille ajoväylän leveyden. Ympärillä kohosi korkeita vuoria. Bussin sisäkatossa olevat sumeat, vihreät valot loivat vuoristoradalle tunnelmaa. Arska tihruili kiinnostuneena ja pelottomasti faijansa vieressä fönäristä ulos tihentyvään pimeyteen.
Matti Laitinen
22.2.2019
Renfe = Espanjan valtion rautatieyhtiö, Steissi = rautatieasema, asema, Stoge = juna, Slaagi = sairauskohtaus, sydänhalvaus, Skämläri = sämpylä, Bisse = olut, Jengi = porukka, joukkio, Stadi = kaupunki ja Talgo = nopea luotijuna, Plaza = aukio, tori, Dösästeissi = bussiasema, Aplari = appelsiini, Safkata = syödä, aterioida, Menu del Dia = päivän ruokalista ja Fönäri = ikkuna
https://www.tukilinja.fi/blogilinjallamatti/cordobassa-2/
