1918 Historia on väärennösten, väärintulkintojen, hyväksikäytön uhri. Kun ihmistä nöyryytetään, riistetään ja rääkätään, hän alistuu, kuolee tai nousee kapinaan. Vapaussota haisee valkoiselle valheelle, vapaudelle vangita ja lahdata. Eliitti ei halunnut luopua asemistaan. Saksalaiset sotilaat murskasivat vallankumouksen, veivät punaisilta voiton. Vapaus koitti pääomalle. Valkoisen historian valkoinen terrori lihallistui joukkohautojen joukkoliikkeenä, keskitysleirien ihmisoikeuksina. Hennala, Suomenlinna, Tammisaari eivät olleet lomakeskuksia. Teloitukset olivat koston ja julmuuden perfomansseja. Suojeluskuntien ihmissudet ulvoivat yössä. Syvät siteet Saksaan taiteissa, tieteissä ja taloudessa loivat vahvan perustan myöhemmälle aseveljeydelle. Emme saa unohtaa veristä luokkasotaamme, koska sen syyt ovat yhä olemassa? Enemmistön vaatiessa osaansa yhteiskunnallisen vaurauden jaossa ...
Tekstit
ME EMME OLE SANKAREITA KAIKKI http://youtu.be/hDx3jBetGGo Väkijoukossa itsensä räjäyttävät eivät ole minun sankareitani. En kykene ihailemaan heitä. Sodissa siviilejä silpovat eivät ole minun sankareitani. En pysty samaistumaan heihin. Pörssissä hilluvat ja keinottelevat eivät ole minun sankareitani. En pysty kunnioittamaan heitä. Urheiluareenojen miljonäärit eivät ole minun sankareitani. Dollarihymy ei hymyilytä. Viihteestä miljoonia rokottavat eivät ole minun sankareitani. En palvo tuotteita. Kaasumies on mauton, nariseva palkanpolkija. En fanita kaasumiestä. Ylijohtaja haluaisi saada 400 euron orja-armeijan Suomeen. Repiköön reiskansa. Lumi sataa niskaani, vesi valuu selkääni. Jään odottelemaan omia sankareitani. Aina on olemassa huominen. Matti Laitinen 16.1.2013
SAKSOFONISTI JOHN COLTRANE John Coltranen (v. 1926–67) musiikille on tunnusomaista tanakka tekniikka, vahva hallinta tenori- ja sopraanosaksofonien kaikissa rekistereissä, hiukkasen terävä intonaatio, seesteinen intensiteetti sekä nopea ja liikkuva sointujen eikä pelkästään melodian tutkiskelu. Hän loi vuoroin viettelevää, valtavirta-tyyppistä tai sen vastakkaissuuntaista jazzia. Hänen äänitteisiinsä kuuluvat nopeatempoinen, harmoninen etydi ” Giant Steps ” (v. 1959), eksoottiset, muinaisaikaisilta soinnahtavat modaaliset (tunnetilaan perustuvat) versiot musikaalisävelmä ” My Favourite Thingsistä ” (v. 1960) ja kansansävelmä ” Greensleevistä ” (v. 1961), rämäkkä ja ajoittain riitasointuinen, 15-minuuttinen F-duuriblues ” Chasin the Trane ” (v. 1961), antaumuksellinen sarja ” A Love Supreme ”, surumieliset balladit ” Soul Eyes ” (v. 1962) ja ” After the Rain ” (v. 1963) sekä ” Interstellar Space ”, väkkärämäinen free jazz –duetto pelkkien rumpujen kera (v. 1967). Yhdysv...
UNELMIA http://youtu.be/c4Mj1N9KxXk Köyhän saksalaisen unelma on pysyä kuukausittain hengissä 340 euron työttömyysrahalla. Urossuomalaisen unelma on delata päreessä järven rannalla lätkämatsia katsellessa. Unionistin unelma on tulla kuopatuksi Naton univormussa vahvassa liittovaltiossa. Kiinalaisen unelma on kuolla lohikäärmeen vuonna kattavaa sosiaaliturvaa nauttien. Afrikkalaisen unelma on kuolla lasten käytyä koulunsa kylläisenä omassa talossaan. Palestiinalaisen unelma on kuolla rauhassa omassa valtiossa. Amerikkalaisen unelma on tiltata nuorena, lihavana ja velkaisena omassa bilikassaan. Kapitalistin unelma on elää ja hallita ikuisesti lääketieteen avulla. Matti Laitinen 15.1.2013 http://youtu.be/c4Mj1N9KxXk
Video: http://youtu.be/KkfytZNHGco MERI EI OLE VIELÄ JÄÄSSÄ Moottorit käynnistyvät, alus irtoaa laiturista. Lasit helisevät baarin hyllyillä. Talvimuuli käy kaupan. Siemailen salmaria. Huuhtelen oluella suuni. Toivotamme toisillemme hyvää lomaa. Baarijono pitenee. Pöydät täyttyvät. Taulutelkkari mainostaa Tallinnan risteilyohjelmaa. Katossa killuu punainen paljettisydän. Nuori mies pelaa älypuhelimellaan bilistä. Tax-Free tyrkyttää kosteita paketteja pukin konttiin. Punavalkea manipuloi. Alemmalla kannella alkavat karaoketanssit. Kaiho pursuaa, veisu pullistaa pubin. Bisse ja lonkero lasittuvat. Ihmistä lohduttaa humalan jumalan suoma voimakas tahto. Ikkunasta avautuu jäätön Suomenlahti. Saaria ja mannerta peittää lumivaippa. Vetokärry on työnraskauttaman lastin hakijan opaskoira ja rollaattori. Matti Laitinen 14.12.2012
MATTI LAITISEN NELJÄS RUNOKIRJA ”TÄMÄ MAA ON MEIDÄN” ILMESTYI 1.11.2012 Runokokoelma kertoo syrjäytettyjen Suomesta ja hyökkäyssotien särkemästä maailmasta. Runoilija Laitinen kirjoittaa aiheista puolueellisesti. Hän on työväenluokan mies. 1970-luku jätti häneen luovan ja kriittisen jälkensä. Suomi on korruptoitunut luokkayhteiskunta, johon on synnytetty pääomien vapauttamisen, kansallisomaisuuden ryöstelyn ja yksityistämisen seurauksena valtavat tuloerot. 750 000 ihmistä survoo poskeensa mielialakemikaaleja suoriutuakseen päivän rutiineista. Pysyvä työttömyys periytyy sosiaalisesti vuokralähiöissä sukupolvelta toiselle. Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Kapitalismissa tavara – raha – tavara on rikoksista kannattavin. Kun toisinajattelet, tarkastele ajatustesi kestävyyttä. Jos ajatuksesi vaikuttavat toimivan, vahvista niitä teoin. Toisintoiminta muuttaa maailmaa. Kun toimit toisin, analysoi toimintasi seurauksia. N...
MINÄ UNOHDAN SINUT LIIAN USEIN Sinä luuhaat armosta kaverien nurkissa. Nukut rapuissa, torkut sporissa ja junissa. Yöpaikan etsiminen imee sinusta mehut. Oma koti on sinulle liian kallis. Kesällä asut koijissa, luumuilet leirintäalueilla, lepäilet puistonpenkeillä. Vaihdat tyhjät pullot täysiin. Et käy konserteissa. Et käy shoppailemassa. Et käy kiekkokatsomossa. Et käy usein suihkussa. Ilman kotia on vaikea saada työtä, löytää kavereita, lukea lehteä aamukahvilla. Talvi vie sinut asuntolaan. Samat ongelmat täyttävät talon. Kukaan ei valitse kämppäkaveriaan. Minä unohdan sinut liian usein. Matti Laitinen 18.10.2012