MASAN LAARI

Kun kapitalismi astui Neuvostoliittoon NKP:n 27. edustajakokous esitti v. 1986 kulutuksen kasvua ja tuottavuuden tuplaamista vastaukseksi sosialistisen yhteiskunnan kehittämiselle ja sen ongelmille: ”Puolueen taloudellisen strategian ylin tavoite on ollut ja on edelleen kansan aineellisen ja sivistyksellisen elintason vakaa kohottaminen. Tämän tavoitteen toteutuminen edessä olevana aikana vaatii sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttamista ja tuotannon kaikkinaista voimaperäistämistä ja tehokkuuden lisäämistä tieteellis-teknisen edistyksen pohjalta.” Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja N.I. Ryžkov hehkutti edustajakokouksessa omassa selostuksessaan edistymisen mahdollisuuksia: ”Tarkoitus on kaksinkertaistaa kansantulo ja teollisuuden tuotto. Maan talouskoneisto kasvaa tuntuvasti ja uudistuu perin pohjin. Näin luodaan 15 vuoden aikana osapuilleen yhtä suuret taloudelliset potentiaalit kuin on saatu luotua kaikkina edellisinä neuvostovallan vuosina, ja otetaan mitta...

Kansan on torjuttava Natoon liittyminen Pohjois-Atlantin sopimus astui voimaan 24.8.1949. Sotilasliitto Naton peruskirja alkaa seuraavin sanoin: ” Tämän sopimuksen sopimuspuolet vahvistavat uskovansa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjanpäämääriin ja periaatteisiin ja haluavansa elää rauhassa kaikkien kansojen ja kaikkien hallitusten kanssa .” Nato on sotilasliitto Sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden usko YK:n päätöksiin ja päämääriin on horjunut toistamiseen viimeisen 15 vuoden aikana. Sotilasliitto on syyllistynyt USA:n johdolla lukuisia kertoa edustamiensa valtioiden vapauden, yhteisen perinnön, kulttuurin ja sivistyksen suojelun nimissä kulloisessakin kohdemaassa tapahtuvaan demokratian loukkaamiseen, henkilökohtaisen vapauden riistoon ja oikeusvaltion periaatteiden tietoiseen karttamiseen. Nato luo itse vihollisensa. Se ei edistä maailman rauhaa. Kuka kaipaa maahamme Naton sotilastukikohtia tai sotilaittemme osallistumista Naton kohdemaiden siviilikohteiden aktiiviseen tuhoamisee...

KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa I) Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Venezuelalainen sosiologi Juan Carlos Monedero totesi julkisuudessa jokin aika sitten seuraavaa: ”Täällä on oltava tilaa kritiikille. Meidän on hylättävä pelkomme arvostella asianmukaisesti kaikkia vähätteleviä solvauksia, joita meidän sanomisiimme kohdistetaan.” Keskusteluun osallistuivat Venezuelan keskusyliopiston sosiologian professori Vladimir Acosta , alkujaan chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker , Madridin yliopiston professori Juan Carlos Monedero , television johtaja Ernesto Villegas , Roberto Lopez , työläisaktivisti Gonzalo Gomez , professori Santiago Arconada , marxilainen kirj...

VALTA JA DEMOKRATIA Parlamentaarisesta demokratiasta osallistavaan demokratiaan Matti Laitinen 17.4.2009 VALTA JA DEMOKRATIA VALTA Englantilainen filosofi Thomas Hobbes pohti 1600-luvulla vallan olemusta seuraavin sanoin: ” Ja valtaa on myös mikä tahansa ominaisuus, joka saa monet rakastamaan tai pelkäämään jotakuta, tai maine sellaisesta ominaisuudesta, koska sen avulla saa monet avustamaan ja palvelemaan… On kunnioitettavaa olla kuuluisa, siis olla tunnettu varallisuudesta, virasta, suurista teoista tai mistä tahansa merkittävästä ansiosta, koska se on merkki vallasta, jonka vuoksi ihminen huomataan. Toisaalta on epäkunnioitettavaa olla vähäpätöinen .” Marxilaisen käsityksen mukaan valta on yhteiskunnallinen suhde, joka on sovellettavissa vain ihmisten välisiin suhteisiin. Vallan kohteina ja käyttäjinä voivat esiintyä yksittäinen ihminen, ihmisyhteisöt tai ihmisyhdyskunnat, joille on ominaista tietoisuus ja tahto. Yhteiskunnat ovat vallan ja sen käytön tihentymiä. Yhteiskuntaa kuvaa...

ELÄMÄLLE Keväällä, ensimmäisenä heräävät krookukset, niitä seuraavat leskenlehdet ja valkovuokot sekä pihanurmelle levinneet tulppaanit. Kotikoivut, lehmukset ja vaahterat räjäyttävät silmunsa lehdiksi. Siemenissä asuu syvä viisaus. Elämä ja kuolema syleilevät toisiaan solujen uusiutuessa ja kuollessa. Elämän ja kuoleman tarkoitus on elämä. Raitiovaunut kolisevat kiskoillaan, junat purkavat lastinsa asemilla, liikennevalot vaihtuvat, elämä hyppii katukiveltä toiselle, liukuu metron sähköportaita ylös ja alas. Kesätuuli lemahtaa mallakselle, perseet ja räkätit valtaavat Vallilan puistot. Yksinäisten kiihkeä soidinrumba soi yössä. Urbaanisydän sykkii taas merelle ja elämälle. Me ihmistymme, lisäännymme ja rakastamme todellisesti emme virtuaalisesti. Me rakennamme ja tuhoamme yhteiskuntia. Kaikkialla, missä ilmenee valtaa, on puute demokratiasta. Vallanhimon hillintähäiriö on ihmiskunnan pahin vitsaus. Elämä hiljenee syksyllä ajallaan kohti loppuaan. Se lipuu ja kyntää Itämerellä kunnes h...

YHTEISKUNNALLINEN ROMAANI 70-LUVULTA NYKYPÄIVÄÄN Kirja-arvostelu Tiedonantaja 3.4.2009 Matti Laitisen viides kirja, Liimanen , joka on alaotsikoitu yhteiskunnalliseksi romaaniksi, on kirjailijan kypsin teos, jolla on vankka juurensa tekijänsä elämässä. Sen tarina kulkee kahdessa aikaulottuvuudessa: sekä päähenkilön, nykyisin keski-ikäisen Jyry Liimasen 2000-luvun elämässä että hänen stadilaislapsuutensa ja nuoruutensa maisemissa. Ja kyllä, Helsinki elää voimallisesti tässä kirjassa. Teos perustuu edeltäjiensä lailla yhteiskunnallisen todellisuuden ja politiikan herkeämättömään tarkkailuun ja yhteiskunnallisen toimijuuden kuvaamiseen, mutta myös hulvattomaan elämänmakuisuuteen ja arjen aistivoimaisuuden ylistykseen. Kirja kuljettaa kaunokirjallisten muistelmien ohessa Liimasen elämänkulkuun liittynyttä tiukkaa ja myös osin sangen riemastuttavaa faktaa matkassaan. Fakta-aineksen tuominen tekstin sekaan on onnistunut ratkaisu: 1970-luvun Oy Volvo-Auto Ab:n virallisista tiedotuksista peräi...

Uusin kirjani - Liimanen Elääksemme me tarvitsemme ravitsevan ruoan ja vahvistavan juoman lisäksi osaksemme myös vastavuoroista ystävyyttä, rakkautta ja solidaarisuutta. Ajoittain selkärankamme valuessa polvitaipeisiin kaipaamme kulhollista käärmekeittoa. Meidän vastoinkäymisemme ja onnistumisemme elävät kertomuksina omissa muistoissamme ja ystäviemme mielissä. Ystävyys on käyttöliittymä, jossa vasta minä saa merkityksensä meissä. Ilman hulinaa ja vilinää sekä vuoristorataa ihmisyhteisössä – oleminen olisi aika viheliäistä. Kirjojen kirjoittaminen on yksi inhimillinen toiminnan laji, joka muistuttaa hyvin paljon sienestystä. Kummatkin kiintymykset vaativat osakseen intohimoa, voimakasta sitoutumista, jopa mielikuvitusta, kohteeseensa perehtymistä, aktiivista matkustamista ja aineiston keruuta, elämänkokemusta sekä kertyneen raaka-aineen saattamista aistittavaan ja nautittavaan muotoon. Kukaan ei pidä kaikesta – en minäkään katalonialaisesta mahalaukkumuhennoksesta. Poliittinen romaani ...