TUORETTA KUORETTA PILKKIMÄSSÄ STADISSA
Maaliskuinen kevätsuulis lämmitti mukavasti feissiä. Dallasin Hagiksen rantsusta jäätä pitkin parikymmentä metriä skönelle. Laskin repun jäälle. Viritin talvimetskin pyyntikondikseen. Broidi oli kairannut valmiiksi muutamia holeja jäähän. Äijä näytti vetävän jonkin matkan päässä skönestä yhtenä slarvana fisua. Snadi kuha sätkytteli koukussa. Broidi päästi sen takaisin avantoon. Se oli ollut metskaamassa jo pari timmaa. Galsan reiän vieressä lojui fisu poikineen. Stadin vedet ovat kalaisia, jos tsennaa hyvät mestat. Kalastus tuo vaihtelua ja iloa eläkeruunalle ja hänen perheelleen koronan sulkemassa yhteiskunnassa.
Pujotin punaraitaisen ja hopeakylkisen pystypilkkini snadiin koukkuun punaisen kärpäsen toukan. Annoin pyytimeni laskeutua vasta kairatusta avannosta skönen botneen. Jää oli rantsun tuntumassa yli kolkyt senttiä paksua. Kelasin pari rundia siimaa sisään. Vedin siimaa muutaman kerran hissukseen ylöspäin ja jäin venttaamaan tärppiä. Viiden minsan jälkeen pilkkivavan pää värähteli. Maltoin mieleni. Tein vastavedon. Tartuin siimasta handuillani. Joku sätkytteli toisessa päässä. Ryhdyin hilaamaan siimaa ylöspäin. Avannosta nousi reilun vaaksan mittainen ruipelo hopeakylki, jonka kyljessä kulki kaunis siniviiru. Sen tunnisti heti raastetun kurkun dunkkiksesta. Olin saanut norssin viimeksi pilkillä joskus 70-luvun lopulla, kun kävimme Yliksen kundien kanssa kimpassa legendaarisilla pilkkireissuilla umpeen jäätyneellä Kallahdenselällä. Pilkkiminen on aina vänkää puuhaa. Siihen ei vaadita kalastuslupaa.
Kuore eli norssi on snadi rasvaevällinen fisu, joka muistuttaa lohikaloja. Sitä esiintyy sekä meressä että järvissä. Sitä kutsutaan sisävesissä mm. sinitakiksi ja siniäiseksi. Skönessä skiglaavilla läpikuultavilla norsseilla on sen sijaan kellertävän vihreä selkä. Ulkonevat mustat öögat tapittavat pään sivuilla. Fisun kroppa on pitkulainen ja sen kyljet ovat hopeahohtoisia. Kaikilla kuoreilla on iso kita, jossa törröttää teräviä hampaita. Kuoreet ovat aavojen parvikaloja. Ne lymyilevät yleensä syvällä, mutta ponkaisevat pintaan kesäöisin. Kuore tsimmailee Suomen rannikkoalueella ja sisävesissä maanlaajuisesti Lappia lukuun ottamatta.
Vuosina 1985-1991 minulla tapana reissata kaveriporukassa tai yksin pääsiäisenä Lappiin hyvän frendini Lallin luokse. Jatkoimme Pyssykylästä postidösällä kohti Ivaloa. Hyppäsimme vehkeestä pois usein Nelostien varressa Kakslauttasessa tai Laanilassa skimboinemme ja raskaine rinkkoinemme sekä painuimme skuttaan. Lalli tunsi eriomaisen hyvin Sompion luonnonpuiston ja UKK:n kansallispuiston kairat, kurut, jängät, vesistöt ja tunturit. Goisasimme yöt erätuvissa, teltassa tai ruotokuusen perseessä. Kävimme noilla vaelluksilla fisustamassa tammukkaa Kopsusjärvellä ja Luirojärvellä sekä Aitalammella. Pilkkiin duunattiin syötiksi snadi kulmakko. Tärppiä ventattiin retkipatjan päällä jäällä makoillen. Notskipannussa voissa paistetut purotaimenet jättivät lähtemättömän jäljen makumuistiini.
Kuore skruudaa eläinplanktonia, pieniä vesihyönteisiä ja fisunpoikasia. Merialueiden norssi siirtyy pulskistuttuaan pohjaeläimiin ja kalanpoikasiin. Suurimmat Suomen merialueelta fiskatut kuoreet ovat venyneet yli 30 sentin pituisiksi. Keväisin jäiden lähdön jälkeen kuoreet kokoontuvat kutemaan suurina parvina rantavesiin, jokisuihin ja jokiin. Meidän pilkkimämme fisut olivat maiti- ja mätilastissa.
Jotkut eivät diggaa kuoreiden kurkkumaisesta lemusta. Kun fisun nuppi katkaistaan rintaevien takaa, döfis heikkenee. Kun syöt tuoretta merikuoretta ja haluat saada sen maistumaan, suolista norssit ja pistä fisut ilman päätä pannulle voissa paistumaan. Kuoretta on käytetty Itä-Suomessa myös kalakukkoihin. Testasin hommaa. Norssikukko maistui. Olen slumpannut kuivattuja kuoreita Tallinnasta. Ne ovat stydiä ja maukasta evästä.
Hagiksen rantsuun aiotaan bygata asuinkortteleita, hotelli, toimitiloja ja julkista rantaa. Rakentaminen alkaa kolmen vuoden päästä. Kuinka meidän fisustusmestallemme, tälle maisemalle ja vesialueen fisuille mahtaa käydä tässä Stadia ilmettä muuttavassa mylläkässä? Luulisi yhden Merihaan riittävän yhteen kaupungin-osaan. Grynderien rantaviivahimo on kanta-Stadissa pohjaton: Arabianranta, Eteläranta, Jätkäsaari, Katajanokka, Kalasatama, Kyläsaari ja Sompasaari. Kuinka kauan Mustikkamaa ja Vartiosaari pysyvät erossa grynderien kuolaisista kynsistä?
Matti Laitinen
vanhukainen, joka harrastaa Stadissa pilkkimistä eli talviongintaa
