Runoja Espanjasta v. 1986, Matti Laitinen

BILBAOSSA


Herri Batasunan arvoitus ratkesi yöllä
junamatkalla Bilbaosta Madridiin.
Baskiopettaja nimesi sen
ETA:n poliittiseksi siiveksi.
Herri Batasunaan törmäsi
kaikkialla Bilbaossa.
Me luulimme häntä joksikin
vihertäväksi vaalivaihtoehdoksi.

Korkeiden vuorenrinteiden keskellä
virtasi ruskea Nervíon-joki.
Baskimaa luikerteli asujaimistona
vuorten jokilaaksoissa ja meren rannoilla.
Pyykki roikkui asuntokolossien seinillä.
Valtavat teräsmasuunit
valaisivat yötä ja päivää.
Stalker opasti.


Paikallisjuna vei meheviin mäkiin ja lähiöslummeihin.
Kansainvälisen suurpääoman pankit Gran Víalla
uhosivat kuparisina slarvoina taivaalle.

Baskeripipoiset äijät
kävelivät plazoilla,
puistojen kivetyillä teillä
vuoristohepit käsissään
edestakaisin,
edestakaisin.
Siesta tai ei
päästä päähän.

Kaduilla tapasi usein
nuorempia mustapartaisia miehiä.

Mitä on sisälmyksetön autonomia?
Oikeus kävellä ja keskustella.
Oikeus katsella merta,
josta ei voi kuitenkaan purjehtia
omaan satamaan.

Ei ole ihmeellistä, että Madridissa paukkuu.
Ei ole ihmeellistä, että Bilbaossa
renaulteista kamat nussitaan.
Herraan ei pidä uskoa eikä luottaa.
Maan tehtävä on kansalle tuottaa.
Vuorten henget puhuvat.
Merten vedet samenevat.
Ihmiset sikiävät
täälläkin
voitto silmissään.

Malja baskeille!


Bilbao kesäkuussa 1986
Matti Laitinen



PERSEITÄ ZARAGOZAN YÖSSÄ



Asumme
Foretea-nimisessä
räkäläpensionaatissa.
Ikkuna antaa
kymmenen neliön
rähjäiselle sisäpihalle.
Vihreä sälekaihdin on puolitangossa.

Katseeni kohtaa vastapäisellä seinällä
yhteisen Villa Mierdamme
avonaisen kurkistusaukon.

Yläkerroksen väki soittaa
flamenco-levyjä.
He juhlivat Pyhän Pietarin kuolemaa.

Pensionaatin emännän telkkarissa
roihuaa jalkapallon maailmanmestaruus.
Meidän ruudussamme
ainoastaan
perseitä Zaragozan yössä.

Maistelemme huoneessamme
porvarien toivemaasta
Andorrasta
ostettua verotonta sangriaa.

Alkoi sataa vimmatusti.
Flamenco vaihtui
espanjalaisten markussimilöitten
tättärääksi.

Illan arvokkuus
kuoriutui nopeasti pois
kuin tapetun taisteluhärän
verinen nahka.


Zaragoza kesäkuussa 1986
Matti Laitinen



ARAGONIN KUKKA


Urkujen yössä
soivat melskaten
kohmettuneet sandaalit.

Yön paksuun höhmöön
hukkuu kukka
Aragonin.
Kenkiini suljen
sun suudelmas.

Valmis tajunta
antaa valoa
varjojen yöhön.

Maa on kuivaa.
Se halkeilee,
vaikkei sitä näekään.

Tarjoa vielä tilkkanen tinttoa
punaista Espanjan märkää.
Sulata suustani
kuivat hiekkavuoret.


Espanja kesäkuussa 1986
Matti Laitinen

Tämän blogin suosituimmat tekstit