MASAN LAARI

BOLIVIAN YHTEISKUNNALLISESTA KEHITYKSESTÄ Bolivian 9,1-miljoonaisesta väestöstä 67 % eli v. 2003 suoranaisessa kurjuudessa. Sen keski-ikä oli viime vuonna 22,2 vuotta. Sen valtaosa koostui köyhistä intiaaneista ja mestitseistä (55 % + 30 %). Heidän kotitalouksistaan vain 61 % oli sähköistetty ja 31 % viemäröity. Alkuperäisväestön runsas nykyinen olemassaolo selittyy sillä, että Andien vuoristo suojasi Bolivian alueen intiaaniväestöä eurooppalaisten valloittajien tuomilta tartuntataudeilta. Toki satoja tuhansia aymara- ja ketsuaintiaania joutui orjatyöhön Potosin hopeakaivokselle. Kansalaisista vain 15 % on eurooppalaisten perillisiä edustavaa yläluokkaa. Kolme kertaa Suomen kokoinen maa on Etelä-Amerikan köyhin valtio. Se sijoittui v. 2005 HDI-indeksillä punnittuna 117 sijalle maailmassa (Suomi 11. ja Kuuba 51.). Lapsikuolleisuus (50,4/1000) on huomattavan korkea verrattuna muihin maihin. Maata on paljon sekä väestöä ja varallisuutta suhteellisen vähän. Ulkomaan velkaa oli kertynyt 4,4...

VENEZUELAN KANSANÄÄNESTYS Venezuelassa järjestettiin 2.12.2007 kaksiosainen kansanäänestys maan perustuslain uudistamiseksi. Presidentti Hugo Chávezin johtama bolivaarinen vallankumous kärsi koitoksessa täpärän tappion. Äänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa. Chávezin vaalitappio ei suinkaan estä bolivaarisen vallankumouksen etenemistä, vaikkakin se hidastaa sitä. Maan parlamentti, hallitus, korkein oikeus, liittovaltion virkakoneisto ja valtion öljy-yhtiö ovat edelleen Chávezin ja hänen liittolaistensa hallinnassa ainakin v. 2012 saakka. Lisäksi maan parlamentti myönsi v. 2007 alussa presidentille 18 kuukaudeksi oikeuden säätää lakeja asetusteitse. MIKSI PERUSTUSLAKI TAHDOTTIIN UUDISTAA? Venezuelan oli tarkoitus siirtyä perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti koh...

LÄHTÖ Aamulla klönä kuutta lyö. Täytyy karistaa silmistä rauhaton yö. Katson rakkaaseen kumppaniin. Paplaripää vielä Ikariaansa rakentaa. Punon ylleni nopsaan duunarin kangaskuoren. Vaellan aamiaiselle. Heitän hernaria helttaan. Uutiset meneillään: Riisto ja pahoinvointi jatkuvat eilisen kaltaisina. Köksän täyttää EEC-poppi. Biisien imelät sanat valuvat ruisleivilleni. Suussani maistuu viikonlopun maku, korvissani kaikuu melujen meri, mutta silmistäni säihkyy toveruus. Edessä on työmiehen hieltä haiseva arki. Taivaanrannan voisilmä hymyää epävarmuuttaan häpeillen kuulauttaan. Hyväilyt ja kaihoisat katseet. Terve! Vedän turvakengät jalkoihini, karviksen päähäni, polakkihanskat handuihini. Olen valmis maailmaan. Dörtsi auki, portaat alas. Astun Itäiselle Brahenkadulle. Katseeni hakeutuu skurupysäkille. Kiskoilla kiitävä katuhöylä teki oharin. Käppäilen autiolle pysäkille istahdan jäiselle penkille laskeskelen lumitähtösiä puhaltelen renkaita pakkasaamuun. Studarilla käy vilkas liikenne. ...

PAAVALINKIRKON KASI Paavalin kirkon puistossa kasi heitti varjossa vehreiden vaahteroiden täyden rundin. Se ohitti kiskoja höylätessään Studarilla munasillaan boksaavan Gunnar Bärlundin. Mä loikkasin skuruun, se räppäsi kolisten Hämeentielle taakse Valkan sporahalli jäi. Teräksen mahassa raitsikan ruhossa kontaktorit naksuivat, nivelen tyristorit ohjasivat ujeltavia sähkömosia. Vauhti hiljeni, hiekka valui kiskoille. Kiskojarrut pureutuivat raiteisiin kuin nälkäiset nahkiaiset hukkuneen kylkiin. Spora stannasi sata vuotta vanhan kansaskolen eteen. Eteenpäin! Eteenpäin! Paljeovet sulkeutuivat. Kuski väänsi puikosta virtaa, skuru vongahti liikkeelle. Ristikkotie vei Sörkän vankilaan. Pienelukkaklinikalla musteille ja fifeille skuffattiin aamusta iltaan piikkiä perseeseen. Käheä-ääninen starba keuhkosi muijalleen: – Mun täytyy saada kuukkari. – Miksi juuri sun? – Ei se ole sulta mitään pois! – Eikö tosiaan? Ootsä dorka? – Mä siivoan raksalla. Helvetin huonolla taksalla. Mä tiedän, mitä o...

LOCOMOTORA 252 DE RENFE ARCO Ohitettuaan Tortosan sinivalkoinen Intercity jyräsi laaksossa vuorten välissä. Rinteillä kiemurteli vihreitä viiruja kuin jättiläiskissan selässä ja kyljissä. Kynnöksiä ja oliivipuita. Tasaisella näkyi kapeita, kuivuneita joenuomia. Vuoren harjanteella vanha kivilinna kertoi maan monista valloittajista Iberit ilmaantuivat jostain Pohjois-Afrikasta. Mistä he tulivat? Sillä ei ole niin väliä. Afrikka on iso. Tulijoita on riittänyt. Baskeja, foinikialaisia, kelttejä, karthagolaisia, kreikkalaisia, roomalaisia, juutalaisia, vandaaleja, visigootteja ja maureja. Heille kaikille kuulukoon Iberian kaunis niemimaa. Tarragonassa baarista ei löytynyt sherryä. Janoni kuivui kokoon kuin turska auringossa. Söimme paahdettuja kastanjoita kaupungin keskusaukiolla. Tarragona sijoittui roomalaisessa Hispaniassa kaupunkien eturiviin. Muslimien valtakaudella rakennettiin Alhambra, luotiin kastelujärjestelmät, ryhdyttiin viljelemään riisiä, sahramia, puuvillaa, sitruksia, melo...

NAPOLISSA Aurinko veti viimeisiään Napolin taivaan alla. Suuntasimme keskusrautatieasemalta kohti Garibaldin aukiota. Liikenne nytkähteli ja vellosi tummuvassa illassa kuin verikosto. Talojen seiniin oli kiinnitetty katukilpiä lähinnä mielenoikusta. Jokainen kadunylitys lasten ja painavien matkavarusteiden kera tuntui urhoolliselta teolta. Narkkarit, huorat ja pikkukriminaalit väijyivät katujen kulmilla. Nähdä Napoli ja kuolla. Näillä kulmilla se oli mahdollista. Napoli 19.6.2003 Matti Laitinen LEHMÄLANDIA Istun poikani kanssa kelottuvalla puupenkillä kilometrin korkeudessa Lacenon vuoristolaaksossa. Vuoret ovat pyökkimetsien peitossa. Huilaamme paksun lehtipuun varjossa. Keuhkomme repivät raikasta ilmaa. Vehmaassa laaksossa laiduntaa satoja lampaita ja lehmiä. Lago di Laceno on kutistunut matalaksi karjan juottoaltaaksi. Ympärillä keinuu seitsemän hotellia, kymmenen raflaa ja kolme minihuvipuistoa temmeltimineen ja mahan sotkentalaitteineen. Arkisin laaksossa on hiljaista ja rauhallis...

LENINGRAD Iisakin kirkko, Eremitaasi ja Pietari Paavalin linnoitus seisovat tanakasti niin kuin ennenkin entisillä paikoillaan. Risteilijä Aurora loikoo yksin ja hyljättynä jäisessä pedissään. Sen tykit ovat vaienneet. Nevan poikki kulkee yli 300 siltaa. Vietän ystävieni kanssa hotelli Moskovassa kaihoisaa iltaa. Astelen karvalakkimeressä suolan sohjoamaa Nevski Prospektia. Väistelen kerjäläisiä ja taskuvarkaita. On surullista katsella Venäjän petettyä ja nöyryytettyä kansaa. Hinnat juoksevat karkuun kuin Pietarin katulapset. Kostea pakkanen tunkeutuu pomppaani väkisin kuin venäläinen ryöstökapitalismi. Tuskin tätä, käsittäisi edes Puškin. Poikkean suruissani kaljalle kellarikapakkaan. Talojen seinät eivät kerro punaisesta Lokakuusta. Lenin on saanut poliittisen turvapaikan maanalaisen asemilta. Proletaarit on ajettu takaisin kaduille. Orpona länsipiruna vaellan kohti kirjallisuuskahvilaa kantaen ylikansallisella brandilla leimattua muovikassia kuin maaton mies ilman neuvostopassia. Tu...